"Paljonhan siellä oli nähtävää" - Tampereen kansakoulun- ja oppikoulunopettajien ulkomaiset opintomatkat vuosina 1900-1930

Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten Tampereen kansakoulu- ja oppikoulu ottivat opintomatkojen avulla toimintaansa mallia ulkomailta vuosina 1900-1930. Selvitän opintomatkailun yleisyyttä ja sen vaikutuksia. Tutkin noina vuosina virassa olleiden opettajien matkustusta ajanjakson aikana ja myös sitä ennen esimerkiksi opiskelujen aikana. Matkustuksen yleisyyden ja sen vaikutusten lisäksi selvitän, oliko matkustus ja ulkomailta mallin ottaminen järjestelmällistä ja oliko siinä koko koululaitos mukana, vai oliko se enemmän yksittäisten ihmisten henkilökohtaista opinhakua, ja hakivatko opettajat matkoiltaan henkilökohtaisten tietojensa ja taitojensa kasvattamista vai oliko päätarkoitus kehittää koululaitosta yleisemmin. Aikarajaus perustuu siihen, että noina vuosina koulutoiminta eri muotoineen oli jo varsin laajaa, mutta kuitenkin vasta vakiintumassa Tampereelle, joten ulkomaisten mallienkin omaksuminen oli vielä mahdollista. Suomen itsenäistymisen vaikutusten tutkiminen on yksi tutkimuksen aiheista samoin kuin kansakoulun- ja oppikoulunopettajien matkustamisen erojen selvittäminen. Selvitän myös sitä, oliko oppikoulun sisällä eri aineiden opettajien kesken eroja matkustuksessa. Tampereen teollisuuskaupunkiluonne antaa aiheen kysyä, vaikuttiko tämä kaupungin kansakoulun osalta jotenkin siihen, mitä ulkomailla käytiin tutkimassa. 1900-luvun alussa kaupungin oli mahdollista kehittää kansakouluaan ottamalla mallia vaikka suoraan ulkomailta pääkaupunki Helsingin ohi. Tutkimuksen pääaineistona toimivat tamperelaiskoulujen vuosikertomukset, opettajien matkakertomukset ja koulujen erilaisten kokousten pöytäkirjat sekä Tampereen kasvatusopillisen yhdistyksen pöytäkirjat. Oppikoulunopettajien osalta olen selvittänyt matkailua myös tilastoimalla sitä nimikirjojen ja matrikkelitietojen avulla. Tutkimusaineistosta ilmenee, että oppikoulunopettajien ulkomaanmatkailu oli yleistä. Yli 40 prosenttia opettajista oli joskus matkaillut ulkomailla. Kaikkien matkojen tarkoituksesta ei ole tietoa, mutta lähes kaikki on todennäköisesti ollut jonkinlaista opintomatkailua. Kansakoulunopettajat matkasivat oppikoulunopettajia vähemmän, mutta heidän matkoillaan oli selvää vaikutusta opetukseen Tampereella. Kansakoulunopettajat saivat vuoteen 1914 asti lukuisia apurahoja opintomatkailua varten kaupungilta. Kansakoulunopettajien matkailun tukemisessa ja uudistusten toteuttamisessa tarkastaja Johan Adam Pelkosella oli merkittävä rooli. Lomamatkailua esiintyi molempien opettajaryhmien keskuudessa, mutta se oli harvinaista. Oppikoulunopettajien matkailu liittyi yleensä omiin opintoihin tai omaan opetusalaan. Osa kansakoulunopettajista perehtyi johonkin tiettyyn alaan ja osa opetukseen yleisemmin olemalla kuunteluoppilaana vieraissa kouluissa. Matkustuksen motivaatio oppikoulunopettajien osalta oli enemmän henkilökohtaisen tietotaidon kehittäminen kuin kansakoulunopettajien, joille joskus annettiin apuraha juuri tietyn kansakoulun johtokunnan tärkeäksi näkemän alan tutkimista varten. Eroa on kuitenkin vaikea määrittää pitävästi. Kansakoulunopettajatkin hyötyivät henkilökohtaisesti matkoistaan, sillä olihan se opettajakunnan keskuudessa varsin harvinaista. Joskus opettaja sai vakinaisen viran käytyään ulkomailla opintomatkalla hankkimassa ammattitaitoa. Suomen itsenäistymisellä ei näytä olleen negatiivista vaikutusta opintomatkailuun. Oppikoulunopettajien matkat olivat yleisiä koko tarkasteluajanjakson ja kansakoulunopettajien matkailuinnon väheneminen 1920-luvulla johtui muista syistä kuin maan itsenäistymisestä. Tärkeimpänä syynä oli kansakouluopetuksen vakiintuminen uomiinsa. Kun ei ollut enää niin paljon kehitettävää, ei ollut yhtä suurta intoa ulkomaanmatkoihinkaan. Oppikoulunopettajien ryhmän sisällä oli koko ajanjakson ajan varsin vähän eroa opintomatkailun yleisyydessä. Vieraiden kielten opettajat olivat ahkerimpia matkustajia. Tampere otti mallia suoraan ulkomailta kansakouluopetukseensa ja oli siten joissain asioissa, eritoten koulukasvitarhatoiminnassa, jopa Suomen edistynein kaupunki. Kaupungin teollinen luonne ei suuresti näkynyt opetuksessa, mutta osansa sillä lienee ollut siihen, että reaalilyseossa päädyttiin 1910-luvulla opettamaan vapaaehtoisena aineena käsitöitä saksalaisen mallin mukaan. Tutkimuksesta käy ilmi se, että tamperelaisopettajat seurasivat ulkomaiden kehitystä tarkkaan. Kansakoulunopettajat tekivät esimerkiksi Helsinkiin verrattuna vähän matkoja, joista kuitenkin tehtiin laajat matkakertomukset ja joista keskusteltiin kokouksissa. Harvoista matkoista pyrittiin saamaan mahdollisimman suuri hyöty ja niiden perusteella tehtiinkin monia uudistuksia kouluun. Oppikoulunopettajien kohdalla matkustus ulkomaille oli vilkasta, niin vilkasta että sen vaikutusten arviointi on jopa vaikeaa. Koska matkustus ja tietämys ulkomaista olivat luonnollinen osa opettajakuntaa, että vaikutuksia ei pysty helposti yksilöimään. Asiasanat:Tamper